Joulustressiä ja valmennuksia

Joulukuu on täällä! Samoin joulukiireet. Enää reilu viikko jouluaattoon ja luonnollisesti mitään en ole juuri saanut aikaan. 😀 Toki olen käynyt viikoittain Mauritz Nikanderin kouluvalmennuksessa ja voi jehna sentään miten silmiä avaavaa ja edistävää se on ollut! Upeaa kun löytää itselleen ja hevoselle sopivan valmentajan ja edistys näkyy alusta asti. Ja mikä parasta – valmennuksen jälkeen on aina niin huikean hyvä fiilis! Innolla odotan ensi kauden kisoja ja olen valmis jättämään He C-luokat taakseni. Tänä vuonna olen sentään saanut lähes aina yli 60% tuloksen niistä ja valmennuksen avulla olen saanut palasia hiljalleen loksahtamaan ainakin melkein paikoilleen. Yksin kun pitkään ratsastaa, sitä sokeutuu omille virheilleen ja mulla myös tilanne vaati nyt viimeistään sen, että joku kertoo mulle mitä teen ärin ja mitä jätän tekemättä. Hyvästä työstä bonuksena voi tulla kehujakin. 🙂 Alla olisi värkkäämäni vertailukuva ennen ja jälkeen valmennuksen aloittamisen Mauritzin kanssa. Kuvien oton välillä on noi puolitoista kuukautta.

Instagramin puolella olenkin pitänyt joulukalenteria sekä adventti-arvontoja. Facebookissa on jouluarvonta käynnissä seuraajien kesken. On niin ihanaa levittää hyvää mieltä ja tehdä näitä pieniä arvontoja. Pieni asia mulle, mutta varmasti lämmittää voittajan mieltä. 🙂 Ensimmäisen adventin instagramissa menikin jo, ja jakoon  lähti yhteistyökumppanin http://www.touhotin.fi Klipsutin, jolla saa mm. kätevästi pidettyä viltin paikoillaan näin viileillä keleillä 🙂 

Moni on kysellyt mun ratsastusvarusteiden perään ja lupaankin tämän kuukauden ja tammikuun aikana esitellä ne teille!

Ihanaa joulunodotusta ❤️

Ensimmäinen voitto!

Tässä kuussa onkin kisoja joka viikonlopulle kun joulukuu ainakin menee aivan juhlapyhien merkeissä eikä kisoja oikein ole. Tämä on ihan hyvä asia, sillä joulukuu on minulle töissä kiireistä aikaa. Toissa sunnuntaina kisasin Husön ratsastajien 1-tason kisoissa He B: KN Specialin. Saimme 60,800% ja sija 16/29. Nyt isänpäivänä kävin Keravalla KERRAn kisoissa vetämässä aikataulullisista syistä He C:1 prosentein 66,250% ja voittohan sieltä tuli, ensimmäinen sinivalkoinen ruusukkeemme! ❤ Tästä on hyvä jatkaa treeniä valmentajan kanssa ja pureutua noihin been ongelmakohtiin.

Voisinkin seuraavien kisojen jälkeen kirjoittaa meidän kisavalmisteluista jotka menee jo aika rutiinilla. Jopa letittäminen ei ole enää mikään iso mörkö mulle. 🙂 

Tämä viikko on mulle ja Muhkulle aika tapahtumarikas. Keskiviikkona meidän superkengittäjä Markku Jortikka tulee laittamaan Muhkulle uudet tanssikengät ja lauantaina olisi aamusta alkaen ohjelmassa raspaus sekä klippaus. Muhkua ei ole ennen tietääkseni klipattu, niin hyvä hoitaa se raspauksen rauhoituksilla samaan syssyyn. Muhku kun loimittamisesta huolimatta kasvattaa hurjan talvikarvan eikä siten meinaa millään kuivua ja hikoaa hyvin nopeasti.

Näistä sitten lisää tuonnempana. Saatte nähdä mitä tuosta turriskasta kuoriutuu ja veikkaan, että värikin muuttuu 🙂 aina talveksi kun Muhku tummenee.

Seuraaviin kirjoitelmiin, kiitos jälleen kun luitte! :-*

© Tiia Tahvanainen Photography

1-2-3-satulaan

Olen tässä sosiaalisessa mediassa käynyt hyviä keskusteluja ratsastuksesta ja isokokoisista ratsastajista. Paljon on myyttejä edelleen olemassa ja yksi on selkäännousu maasta. Usea henkilö kertoi, että eivät uskalla aloittaa harrastusta kun ei enää pääse hevosen selkään maasta. Tämä on niin surullista, sillä vaikka olisit minkä painoinen on maasta selkään nousu iso rasitus sekä satulalle, että hevosen selälle. Tästä linkistä löytyy hyvä video havainnollistamaan. Valitettavasti linkki on englantia, mutta etenkin sivulta löytyvä hidastettu video näyttää hyvin, miten hevosen selkään ja satulaan kohdistuu vääntöä ja painetta kun noustaan maasta selkään.

Tästä siis pääsemme toteamaan, että käytä aina jakkaraa tai vastaavaa kun nouset selkään. Silloin selkäännousu on nopea eikä paino ole täysin toisella puolella. Eikä siinä ole mitään noloa. Itse en anna kenenkään nousta kuin hätätapauksessa maasta, muuten on penkki käytössä. Maastossakin kun on joutunut jalkautumaan, niin helposti löytää kantoa tai kiveä minkä päältä ponnistaa 🙂 Toki muistakaa, että kaikki jakkarat ei ole hyviä selkäännousussa. Itse en uskaltaisi minkään kokoisena käyttää muovisia penkkejä vaan puuta tai metallia. Suomen säät vaikuttavat muovin ominaisuuksiin ja joku halvempi muovijakkara voi joko särkyä tai taipua alta.

Itselläni on aina kisoissakin mukana metallinen remonttijakkara joka sujahtaa helposti minne vaan kun menee läjään. 🙂 Jakkara on mukana myös ensi sunnuntaina Husössä, kun menemme kisaamaan luokan Helppo B, KN Special.

HIHS-viikko takanapäin

Viime viikko olikin melkoista pyöritystä. Keskiviikkona alkoi perinteinen Helsinki International Horse Show, jota olin seuraamassa paikan päällä keskiviikkona ja torstaina. Meillä on kyllä niin hyvä tallijengi jotta joutuu ensi vuonna hommaamaan All event-rannekkeen! Aivan mahtavaa seurata kisoja, etenkin kun tuttuja saa kannustaa heidän kisaamista luokissa. Päivittelinkin instagramiin melko ahkerasti jäähallin tunnelmia. Muhkulle löytyi huippuhienolta expo-alueelta mm. uusi Eskadronin huopa ja pintelit ja itselleni ihan parhaat ratsastuskäsineet, Roeckl’n Gripit. Minähän en osaa ratsastaa käsineillä ellei ne ole “kuin toinen iho”. Nämä ei ole yhtään tönköt ja juostavat hyvin, ohjain saa erinomaisen pidon. Hintavat Juu, mutta joka euron arvoiset. 

Yllä kimppakuva keskiviikolta, vasemmalta oikealle instagram-tilit: @teamvtwist @m4rikatriina (@tuhmaponi) @c.showjumping ja @saimalitalo_equestrian

Perjantaina Muhkun selkään nousi Mauritz Nikander kun herra vaati vähän läpiratsastusta, sekä ajatuksena olisi ehtiä silloin tällöin Mauritzin valmennettavaksi – itse tykkään että myös valmentaja on käynyt hevosen selässä kokeilemassa millainen tyyppi siellä jalkojen välissä vaikuttaa. En voi muuta sanoa kuin etten ole ikinä ennen nähnyt Muhkun liikkuvan noin kauniisti. Enää on siis vain mun taidoissa hiomista ja saan ruoskia itseäni parempiin suorituksiin. En malta odottaa valmennuksia! Olenkin jo liian kauan hölkännyt menemään ilman valmentajaa.

Sunnuntaina meitä kävi Tiia Tahvanainen kuvaamassa kauniissa syyssäässä. Lupaan täälläkin julkaista kuvia, kunhan niitä saan käsiini. 

Muhkumpaa menoa taas huomenna tallilla, lisää bloggailua viikon edetessä. 🙂 

Sadetta ja kisajännitystä

Eilen punnittiin taas rakkaus tähän lajiin. Aamu kuudelta herätys tallille ja kisoihin lähtö. Tottakai enemmän ja vähemmän kaatosateessa koko päivän. Kisat olivat Etelä-Vantaan Ratsastajien järjestämät ja tämä olikin toinen kertani heidän kisoissa Vantaan Petikossa. Kisapaikalla oli oikein mukavat toimihenkilöt ja kentän uskomattomasta märkyydestä huolimatta kisat toimivat hyvin. Ulkokentällä ei siis pystynyt edes ravaamaan, niin märkää oli. Toki tämä ongelma on ollut Etelä-Suomessa varmaan jokaisella ulkokentällä viime päivinä!

Muhku liikkui 10min sisällä verryttelyssä oikein kivasti ja starttasimme ensimmäisinä. Eka paikka on ehkä aina kamalin, ei ole mahdollisuutta seurata edellisen suoritusta tai nähdä millaista linjaa tuomari pitää. Noh. Rohkeasti lähdin vihellyksen jälkeen suorittamaan ja täytyy sanoa, että pitkästä aikaa oli kiva fiilis radalla ja isoja rikkoja ei tapahtunut ja Muhku pysyi hyvin käsissä ilman niitä silloin tällöin nähtäviä rykimisiä. Lopputervehdyksen jälkeen vain hymyilytti! Kerrankin hyvä mieli suoritetusta radasta! 

Radan jälkeen Olivia, ihana Muhkun kisahoitaja, nappasi tyypin käsiinsä ja talutti loppukäynnit samalla kun mä vedin henkeä hetken. Tuloksena tästä Helppo C-luokasta oli 60,263% ja sitten alettiinkin jännittää josko jopa sijoitus tulisi. Muhku siis traikkuun sateensuojaan heiniä mussttaa ja mentiin Olivian kanssa katsomaan luokkaa loppuun. Tämä kannatti, sillä sijoituimme viidenneksi kun luokassa oli 17 lähtijää 🙂 Niin hyvä fiilis onnistuneesta radasta ja toki siitäkin, että pisteet riitti sijoitukseen. Tästä on kiva jatkaa kohti seuraavia kisoja ja alkaa harkitsemaan kokonaan Helppo C-tason taakse jättämistä. Toki tässä on vielä paljon työtä edessä, mutta ensi kevään tavoitteeksi voisin tuon laittaa 🙂

Ohessa kuvat kotipihasta “voittajana” sekä Super-Oliviasta jota ilman mun kisaaminen olisi erittäin vaikeaa. 

Kiitos muuten kaikille joilta olen saanut vinkkejä aiheiksi täällä blogissa ruodittavaksi! Tällä kertaa tulikin vain hehkutettua kisoista, mutta palaan lähipäivinä taas asiaan 😉
Tämä ja ensi viikko ovatkin tapahtumantäyteisiä. Lauantaina 14.10. lähden Ratsastuskeskus Ainoo seuraamaan Aino Mastersia ja heti seuraavana päivänä olisi Savijärven Kartanolla Husaariratsastajien (joita edustan) sisäiset harjoituskilpailut. Onneksi vasta iltapäivällä, joten voin ehkä Ainossa nauttia pari kisajuomaa hyvässä seurassa. 🙂
Ja ensiviikolla Helsinki International Horse Show! Meidän tallilta lähtee kaksi ratsukkoa kilpailemaan ja pitäähän heitä lähteä kannustamaan! Jännittää myös se expo-alue ja mitä sieltä tarttuukaan Muhkulle mukaan. 😉 

Tästä se alkaa!

Hui, kuinka jännittää! Ensimmäinen blogipostaukseni ikinä! 🙂 Oikein ihanaa, että juuri Sinä olet eksynyt lukemaan blogiani, kiitos.

Tälleen ensimmäisellä kerralla voisin vähän valottaa mitä kaikkea on blogiltani odotettavissa. Tietoa meistä – sivulta voit lukea sitten tarkempaa tietoa minusta Raisasta ja hevosestani Muhkusta.

Oman harrastamisen lisäksi haluaisin syventyä myös aiheeseen plus-koon ratsastajat. Monella on isoja ennakkoluuloja ja aihe tuntuu olevan tabu ja tulenarka. Haluan rohkaista itsestään epävarmoja harrastajia tai harrastuksesta kiinnostuneita isompia harrastajia heppailemaan. Hevosia kun löytyy varmasti jokaiselle sopivia ja lajeissa on valinnanvaraa myös harrastajan koosta huolimatta. 🙂

Näiden lisäksi myös maalaisjärjen käyttöä, sekä luonnollista hevosmiestaitoa sivuan aiheissa. Unohtamatta tietenkään kilpailuja ja niiden huumaa!

Vinkkejä ja aihetoiveita saa esittää minulle mielellään! Meitä voit seurata monen eri sosiaalisen median kautta (mm. Facebook, Instagram) ja yhteydenotot, palautteet sekä muut jutustelut ovat näissä erittäin tervetulleita.